Archive for syyskuu, 2012

Kelpaako ammattilainen turvapaikanhakijaksi?

Ihmiset ovat aina keksineet keinoja erotella toistensa. Me ja Muut ovat monenlaisia, riippuen kuka tekee jaottelun ja mihin erottelulla pyritään. Tämä johtaa usein virhearvioihin, epäinhimillisyyteen tai typeryksiin.

Eräästä eronteosta huolehtivat viranomaiset maahanmuuttopolitiikan avulla. Maahanmuuttajia jaetaan kahteen joukkoon: turvapaikanhakijoihin ja muihin. Muut ovat tervetulleet, jos kerran kiltisti pyytävät sisäänpääsyä maahan. Mietitään jopa, miten tehdä Suomi houkuttelevammaksi, jotta paikalliset yritykset ja yliopistot saisivat nauttia kansainvälistymisestä ja vanhenevalle kansalle tulisi huoltajia ja hoitajia. Kehitetään rekrytointiohjelmia saadakseen työntekijöitä Suomeen.

Turvapaikanhakijoille sitten tehdään elämä mahdollisimman vaikeaksi. Keksitään esteitä, rajoitetaan työnteko-oikeuksia ja mietitään, miten tehdä Suomi mahdollisimman vähän houkuttelevaksi heille. Ihmiset ovat samoja, toki toiset ovat ehkä kokeneet kovempia elämässään kuin toiset. Kaikilla on ollut hyvä syy lähteä kotimaastaan. Joidenkin se oli tehtävä hinnalla millä hyvänsä.

Yksi heistä on muutama vuotta sitten ensin Lappeenrantaan ja sitten Kontioniemeen saapunut Michael Bobbey. Minulla ei ole tapana kysyä ihmisiltä, miksi he tulivat tänne, vaan pyrin tutustumaan heihin heidän nykyoloissaan, tässä ja nyt.

Tapasin Michaelin jalkapallokentän laidalla. En itse harrasta jalkapalloa, mutta tämä maailmanlaajuisesti rakastettu urheilulaji on osoittautunut erittäin hyväksi keinoksi tehdä nuoriso- ja sosiaalityötä nuorten miesten kanssa. Ystävyysotteluita on ollut useita vastaanottokeskusten joukkueiden kanssa. Tällaista ottelua katsomassa kerran istui mies, silmä tarkkana. Ei huutamassa joukkueelle kuin muut. Hänen silmissään oli jotain erilaista. Myöhemmin hän kysyi minulta, miten hän pääsisi valmentamaan oikeaa joukkuetta.

Michael oli ollut ammattilainen jalkapallopelaaja Nigeriassa, pelasi maajoukkueessa ja sittemmin toimi valmentajana eri nuortenjoukkueissa. Elämä oli heittänyt hänet sitten tien päälle. Täällä pienen masentavan kauden jälkeen – elämä vastaanottokeskuksissa jatkuvine odotuksineen ei ole normaalille ihmiselle kevyttä – hän halusi tehdä jotain, vapaaehtoistoimintanakin.

Ammattitaitoinen valmentaja ei ole herättänyt paljon kiinnostusta paikallisissa jalkapalloseuroissa, mutta FC Hertta ymmärsi tilaisuutensa ja tarttui valmentajaan. Michael on sen jälkeen tehnyt valmennuksen lisäksi muitakin töitä.

Ahkerana ja sosiaalisena mies kelpaa monille valmentajaksi ja työntekijäksi. Tai hän kelpaisi, jos rekrytointifirma olisi hakenut häntä työntekijäksi työperusteisen maahanmuuttopolitiikan puitteissa. Mutta mutta. Michael haki ensin turvapaikkaa. Väärin. Ainakin joidenkin silmissä.

Michael on nyt palautettu kotimaahansa takaisin, ja hän piileskelee siellä. Nyt tiedän miksi hän aikoinaan tuli ja anoi turvapaikkaa Suomesta. Sain tietoa asiasta kun lentokone oli jo lähtenyt. Taas ihmisiä muodollisten kriteerien perusteella erotteleva maahanmuuttopolitiikka on osoittautunut epäinhimilliseksi ja ihmisyyttä epäkunnioittavaksi.

Mainokset

Jätä kommentti

Метель – Lumimyrsky

Valeri Baulin lukee А.S. Puškinin Lumimyrskyn 28.9.2012 klo 17.30
Joensuun ortodoksisessa seurakuntasalissa, Kirkkokatu 32
Ilmainen sisäänpääsy, vapaaehtoinen kahvimaksu.

Чтецкий спектакль Валерия Баулина по повести А.С. Пушкина ”Метель”
28 сентября 2012 г. в 17.30
в зале Православного прихода Йоэнсуу, ул. Кирккокату 32
Вход свободный, плата за кофе/чай по желанию.

Karjalan Тasavallan ansioitunut taiteilija, Luova Paja -draamateatterin näyttelijä ja Baulinien Kotiteatterin perustaja Valeri Baulin vierailee Joensuussa 28.9.2012. Hän on tunnettu ja rakastettu kirjallisuuden tulkitsija ei ainoastaan Karjalan Tasavallassa, mutta myös Suomessa. Tällä vierailulla Valeri Baulin lukee Aleksandr Puškinin klassikkoteoksen Lumimyrsky. Luentaa säestää Georgi Sviridovin musiikki. Puškinin v. 1830 kirjoittama novelli ja sen kuvitukseksi Sviridovin v. 1964 säveltämä musiikki muodostavat venäläisen kulttuurin kiistattoman kultavarannon.

Заслуженный артист Республики Карелия, актер петрозаводского театра драмы «Творческая мастерская», основатель «Домашнего театра Баулиных» Валерий Баулин известен и любим не только как актер, но и как чтец. 28 сентября 2012 года он представит жителям Йоэнсуу свой чтецкий спектакль по повести А.С. Пушкина «Метель». Спектакль сопровождает музыка Георгия Свиридова.

Tilaisuuden järjestää kunnallisvaaliehdokas Alain Minguet’n tukiryhmä.

Концерт организует группа поддержки кандидата в депутаты городского совета Алена Менге

Tervetuloa!
Добро пожаловать!

Jätä kommentti

Yhteistyö palvelujen tuottamisessa

Perusasiat kaupungilla eivät ole kunnossa, kun puhutaan maahanmuuttajatyöstä. Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistys ja JoMoni ovat olleet aktiivisia, jotta saisimme asiaan parannusta. Asioihin on puututtu, kehitysideoita on annettu paljon, ja olemmekin saaneet aikaan esimerkiksi toimivia neuvontapisteitä ja järjestäneet vapaa-ajan ja sosiaalityön rajamailla olevaa toimintaa. Oikein vaatimalla saimme myös kaupungin kirjoittamaan lain vaatiman yhdenvertaisuussuunnitelman.

Edessä on taloudellisesti vaikeita vuosia, eikä palveluja olla tuosta vaan lisäämässä. Muissa keskisuurissa kaupungeissa asiat ovat toisin. Onko niissä niin huonoja päättäjiä, että he tuhlaavat kuntalaisten verot maahanmuuttajille? Ei suinkaan.

Monissa paikoissa käytetään muita rahoitusmahdollisuuksia, kuten ESR-rahastot tai eri ministeriöiden hankkeet. Kontiolahdella mahdollisuus on ymmärretty ja projekti on käynnissä. Nyt kaupunki on mukana Maahanmuuttajien kotouttamisen edistäminen liikunnan avulla -hankkeessa – JoMonin vaatimuksesta, mutta lähinnä nimellisesti.

Yhteistyö mm. yhdistysten kanssa voi tuottaa paljon, jos palvelut ja niiden rahoitus mietitään eri tavalla. Esimerkiksi kielikoulutus voisi tulla halvemmaksi kuin nykyisin, eli valtiolta maahanmuuttajatyöhön saaduilla euroilla voisimme palvella useampia ihmisiä.

Näitä asioita olen ajanut yhdistyksessä, nyt tarvitsen tukea saadakseni asiat etenemään paremmin, valtuutettuna!

Jätä kommentti

Kielikoulutusta kaikille

Kotouttamislaki on uudistettu vuosi sitten ja mukanaan se on tuonut lisää tehtäviä kunnille. Esimerkiksi entistä enemmän maahanmuuttajia kuuluu kotouttamisen toimenpiteiden piiriin. Pieni ongelma: jo ennen sitä läheskään kaikki siihen oikeutetut eivät ole päässeet kielikurssille. Tilanne nyt on varsin huolestuttava.

Kotouttamisessa on yksi ongelma: se on täysin subjektiivinen käsite. Miten mitataan ihmisen onnellisuutta? Viranomaisten mittareilla, kysymällä suoraan henkilöltä, katsomalla suoritukset tai pankkitiliote? Tulokset voivat olla hyvin erilaisia riippuen siitä, kuka määrittää, mitä on olla kotiutunut.
Yksi vallitseva käsitys on kuitenkin, että kieli on osattava, jotta pääsee paremmin työmarkkinoille ja voi osallistua yhteiskunnan toimintoihin. Työnantajan puolella on usein kohtuuttomia odotuksia kielen suhteen, itse asiassa kyseessä on usein myös hyvä tekosyy kieltäytyä maahanmuuttajan työllistämisestä.
Siis jos nykyisin kolmasosa hakijoista pääsee kielikoulutuksen perustasolle – ylemmille tasoille on vielä enemmän kilpailua – tuotamme valmiiksi ulkopuolisia. On hyödynnettävä se hetki, jolloin ihmiset ovat eniten valmiina opiskelemaan kieltä, yleensä heti muuton jälkeen. Sen jälkeen alkaa olla todella vaikeata saada maahanmuuttajat mukaan.

Vaikka kaupunki ei ole vastuussa kaikesta kieliopetuksesta (ELY-keskuksilla on oma osansa), sen täytyy tarkistaa, miten kuntalaiset saisivat tehokkaammin koulutusta.

Jätä kommentti

Lasten ja nuorten kanssa

Belgiassa ja Ranskassa käytetään paljon ”katuohjaajia”, joita nimitetään myös monissa kaupungeissa Isoiksi Veljiksi. He menevät nuoria vastaan, keskustelevat, ottavat selvää mikä on kaupungeissa meininki, ja ohjaavat nuoret palvelujen piiriin tai antavat heille vinkkejä. Täällä nuorisotyö tapahtuu pitkälti nuorisotiloissa, eli niiden nuorten kanssa, jotka osaavat hakeutua ryhmään ja ohjaajien eteen. Loput nuorista ovat näkymättömissä tai kolmannen sektorin harteilla. Vahingot korjataan eri pajoissa, kun nuori on riittävä syrjäytynyt, tai pahimmillaan poliisin nuorten tiimin toimesta.

Olen ollut vapaa-ajan ohjaajana Maahanmuuttajat kuntalaiseksi -hankkeessa Kontiolahden kunnalla pari vuotta sitten. Projektissa toteutettiin paljon kenttätyötä, mikä osoittautui arvokkaaksi ja tehokkaaksi.

Yhtenä esimerkkinä ottaisin läksykerhot. Monet maahanmuuttajanuoret eivät saa kotoa apua läksyjen tekoon vanhempien puutteellisen kielitaidon takia, jolloin emme voi ilman lisätoimenpiteitä odottaa niille nuorille yhtä hyvää koulupolkua kuin kantasuomalaisille.
Muutaman kerhon jälkeen, eräs tyttö astui luokkaan ja lausui: ”v***u kymppi matikassa, mä kuolen!!”. Tämän tytön onnistumisen riemu jää pysyvästi mieleeni. Pienillä panoksilla voidaan ohjata erityisryhmien lasten koulupolku uusille urille. Tämä palvelu maksaa itsensä yhteiskunnalle takaisin nopeasti.

Jätä kommentti

Lähtö politiikaan

Neljä vuotta sitten lähdin kunnallispolitiikkaan ympäristöämme puolustamaan. Luonnon käyttäjänä halusin säilyttää luonnon monimuotoisuuden ja saada kaupungin energiapolitiikan vihreämmäksi. Sitten tuli törmäys.

Eräässä ehdokkaiden tapaamisessa nousi esiin keskustelu maahanmuuttopolitiikasta ja nimenomaan maahanmuuttajapalveluiden toteuttamisesta Joensuussa. Itse asiassa keskustelu loppui nopeasti, sillä kaupungilla ei ollut palveluja maahanmuuttajille. Pölyn alta löytyi kyllä raportti, joka sisälsi toimenpide-ehdotuksia, muttei mitään oltu otettu käytännön tasolle. Kaikki nojasi pitkälti esimerkiksi opettajien omaan jaksamiseen: oppilaita ja heidän vanhempiaan ohjattiin koulutyön ulkopuolella suomalaisen byrokratian viidakossa tai käytännön asioissa. Aloin ottaa selvää.

Vaalien jälkimainingeissa perustettiin Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni, jossa olen toiminut puheenjohtajana alusta lähtien. Tavoite: saada maahanmuuttajatyöhön potkua.
Vaikka maahanmuuttajien osuus väestöstä on suhteellisen pieni, alle 3% Joensuussa, on kaikkien etu estää heitä syrjäytymästä. Minä näen, että yhdenvertaisuus, kuten tasa-arvo, ei pitäisi olla lain vaatima suunnitelma, vaan normaali käytäntö kaikilla elämän osa-alueilla. Se vaatii suunnittelua, mutta etenkin kenttätyötä.

Jätä kommentti

Joensuun kaupunginvaltuutettu

Olen 35-vuotias paikkatietoasiantuntija. Muutin Belgiasta vuonna 2005 luonnon, talven ja pienemmän väestötiheyden houkuttelema. Perheeseeni kuuluu vaimoni Olga, puolivuotias tytär Aino, anoppi Emilia ja musta kissa мальчик.

Olen koulutukseltani lastenhoitaja. Suomessa olen työn ohessa suorittanut metsätalousinsinöörin tutkintoa aikuislinjalla. Opintoni ovat loppusuoralla, tarkoitus on esittää opinnäytetyöni tänä syksynä. Olen ollut työssä mm. päiväkodeissa sekä Belgiassa että Suomessa, ambulanssimiehenä lähes 6 vuotta Belgiassa, kuljetusfirmoissa, ja nyt toimin Joensuulaisessa IT-alan firmassa.

Vapaa-aikaani kuuluvat pyöräily ja Suomen kulttuurin harrastaminen. Viime vuosina järjestötoiminta on vienyt mukanaan. Toimin nyt neljättä vuotta JoMonin (Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys) puheenjohtajana, ja sitä kautta osallistun moniin yhteiskunnallisiin elimiin, kuten Etnisten suhteiden neuvottelukuntaan, rasismin vastaiseen työryhmään sekä maahanmuutto 2020 -strategian valmistelevaan työryhmään. Olen toiminut myös Joensuun seudun luonnonystävien puheenjohtajana, uraaninvastaisessa kansalaisliikkeessä, ja osallistunut eri ohjausryhmiin.

Olen hankkinut järjestötoiminnan kautta paljon tietoa maahanmuuttopolitiikasta ja sen toteuttamisesta, mutta erityisesti hyvää oppia meidän yhteiskunnastamme: miten päätöksenteko toimii, miten siihen voi vaikuttaa. Virkamiesten kapulakieli ei häiritse enää minua.

Jätä kommentti