Archive for Kirjoitukset

Kelpaako ammattilainen turvapaikanhakijaksi?

Ihmiset ovat aina keksineet keinoja erotella toistensa. Me ja Muut ovat monenlaisia, riippuen kuka tekee jaottelun ja mihin erottelulla pyritään. Tämä johtaa usein virhearvioihin, epäinhimillisyyteen tai typeryksiin.

Eräästä eronteosta huolehtivat viranomaiset maahanmuuttopolitiikan avulla. Maahanmuuttajia jaetaan kahteen joukkoon: turvapaikanhakijoihin ja muihin. Muut ovat tervetulleet, jos kerran kiltisti pyytävät sisäänpääsyä maahan. Mietitään jopa, miten tehdä Suomi houkuttelevammaksi, jotta paikalliset yritykset ja yliopistot saisivat nauttia kansainvälistymisestä ja vanhenevalle kansalle tulisi huoltajia ja hoitajia. Kehitetään rekrytointiohjelmia saadakseen työntekijöitä Suomeen.

Turvapaikanhakijoille sitten tehdään elämä mahdollisimman vaikeaksi. Keksitään esteitä, rajoitetaan työnteko-oikeuksia ja mietitään, miten tehdä Suomi mahdollisimman vähän houkuttelevaksi heille. Ihmiset ovat samoja, toki toiset ovat ehkä kokeneet kovempia elämässään kuin toiset. Kaikilla on ollut hyvä syy lähteä kotimaastaan. Joidenkin se oli tehtävä hinnalla millä hyvänsä.

Yksi heistä on muutama vuotta sitten ensin Lappeenrantaan ja sitten Kontioniemeen saapunut Michael Bobbey. Minulla ei ole tapana kysyä ihmisiltä, miksi he tulivat tänne, vaan pyrin tutustumaan heihin heidän nykyoloissaan, tässä ja nyt.

Tapasin Michaelin jalkapallokentän laidalla. En itse harrasta jalkapalloa, mutta tämä maailmanlaajuisesti rakastettu urheilulaji on osoittautunut erittäin hyväksi keinoksi tehdä nuoriso- ja sosiaalityötä nuorten miesten kanssa. Ystävyysotteluita on ollut useita vastaanottokeskusten joukkueiden kanssa. Tällaista ottelua katsomassa kerran istui mies, silmä tarkkana. Ei huutamassa joukkueelle kuin muut. Hänen silmissään oli jotain erilaista. Myöhemmin hän kysyi minulta, miten hän pääsisi valmentamaan oikeaa joukkuetta.

Michael oli ollut ammattilainen jalkapallopelaaja Nigeriassa, pelasi maajoukkueessa ja sittemmin toimi valmentajana eri nuortenjoukkueissa. Elämä oli heittänyt hänet sitten tien päälle. Täällä pienen masentavan kauden jälkeen – elämä vastaanottokeskuksissa jatkuvine odotuksineen ei ole normaalille ihmiselle kevyttä – hän halusi tehdä jotain, vapaaehtoistoimintanakin.

Ammattitaitoinen valmentaja ei ole herättänyt paljon kiinnostusta paikallisissa jalkapalloseuroissa, mutta FC Hertta ymmärsi tilaisuutensa ja tarttui valmentajaan. Michael on sen jälkeen tehnyt valmennuksen lisäksi muitakin töitä.

Ahkerana ja sosiaalisena mies kelpaa monille valmentajaksi ja työntekijäksi. Tai hän kelpaisi, jos rekrytointifirma olisi hakenut häntä työntekijäksi työperusteisen maahanmuuttopolitiikan puitteissa. Mutta mutta. Michael haki ensin turvapaikkaa. Väärin. Ainakin joidenkin silmissä.

Michael on nyt palautettu kotimaahansa takaisin, ja hän piileskelee siellä. Nyt tiedän miksi hän aikoinaan tuli ja anoi turvapaikkaa Suomesta. Sain tietoa asiasta kun lentokone oli jo lähtenyt. Taas ihmisiä muodollisten kriteerien perusteella erotteleva maahanmuuttopolitiikka on osoittautunut epäinhimilliseksi ja ihmisyyttä epäkunnioittavaksi.

Mainokset

Jätä kommentti